VaihdeNaisella on tänään puolikuntoinen olo. Kirjoitan tätä epätietoisena siitä miksi, tai onko kyse hetkellisestä (nukuin huonosti, tai söin eilen jotain epäsopivaa?), vai alkavasta pitkäkestoisemmasta (liikkeellä on flunssia ja noroa) huonosta olosta.
Pystyn ajatustyöhön, käteni ja sormeni tottelevat aivojen liikekäskyjä ja näin ollen kykenen siis kirjoittamaan tästä. Uuden tiedon omaksuminen ja käsittely sen sijaan hidasta ja jopa hieman vastenmielistä puuhaa, jota välttelen. Kehossa asiat, no, vaikeampi juttu selittää. Pientä särkyä eri puolilla kehoa. Voimattomuuden tunnetta.
Mutta kumpi olikaan ensin, muna vai kana? Edeltääkö huonovointisuutta mielen päällä olevat huolet tulevasta, epätietoisuus, epävarmuus, pelot, uhat, rahahuolet – kaikki viimeyön unieni teemoja muuten, unen muotokielellä vain varsin jännässä muodossa esiintyneinä.
Eli mieli ennen kehoa?
Vai johtuuko kaikki kuitenkin vaihdevuosien alkamisesta kehossa? Mikä johtaa aivosumuun, alakuloon, aikaansaamattomuuteen, uuden tiedon prosessoinnin työläyteen ja vieroksuntaan. Eli keho ennen mieltä?
Kehon ja mielen yhteys on – no toki, itsestään selvää. Joskus kuitenkin tuntuu, että kehomieliyhteys on valtameri, jonka pintalaineilla kroolailen, ymmärtämättä syvyyttä allani.
Uimari – esimerkillä jatkaakseni, olen toisinaan se uimari, joka ui radalla eteenpäin, vilkuillen vain uimahallin seinällä olevaa sekuntikelloa, eikä huomioi kehon rasitusta, ennen kuin jalassa kramppaa.
Ja kuitenkin, juuri tässä elämänvaiheessa, vaihdevuosien aallokossa, valtameren sydämeen voisi olla hyvä tehdä sukellus ja penkoa vähän, mitä se tarkoittaa; mielen ja kehon yhteys?
Kirjoitan siis omasta tarpeestani ymmärtää paremmin tätä yhteyttä. Tarkastellakseni myös myös mitä tiede sanoo. Sillä onhan mielen ja kehon välillä kehitysbiologiaan perustuva rakenteellinen yhteys.1 Tästä jo Darwin kirjoitti (vuonna 1899 suunnilleen), että mielentilat näkyvät ja tuntuvat kehossa, esimerkiksi hengityksessämme ja asennoissamme. Ja ennen Darwinia siitä on kirjoitettu Joogasutrassa noin 350 jaa, 2ja monet Darwinin jälkeen. Kehon ja mielen yhteydestä puhutaan uudestaan ja uudestaan (oletko kuullut mainittavan esimerkiksi joogatunnilla?), siitä kirjoitetaan hyvin monella tasolla ja monenlaisilla palstoilla.
Mutta kirjoituksien lukemisesta ja jooga tunnin hetkellisistä hokemisista on pitkä matka tekoihin. Siis elämään kehomielellä.
Kun mieli ei liity olemiseen, mennään jääkaapille hakemaan jotain nälkään tai tyhjyyden tunteeseen, muttei jääkaapin ovea avatessa muisteta mitä se olikaan mitä piti hakea. Suoritetaan työviikko muistamatta mitä tapahtui torstaina, vai oliko se perjantaina, tai mitä me tehtiin viime pääsiäisenä. Uupumus valtaa, sairastutaan, kärsitään ummetuksesta, jatketaan kumppanin kanssa riitelemistä tiskikoneen täyttämisestä, niskaa ja selkää särkee, eikä parannusta löydy, koitetaan pilatesta, ähkitään joogassa, nukahdetaan loppurentoutukseen, Namaste! – ja kun yhteen liitetyt kämmenet irtoavat toistaan avataan puhelin ja palataan joogatuntia edeltäneeseen stressitilaan jokaisen klikkauksen myötä.
Onneksi kehon ja mielen yhteyttä voi tavoitella esimerkiksi hengityksen, hermoston, tunteiden, liikunnan, seksin, seksuaalisuuden, unen, ihmissuhteiden, tai vaikka luontosuhteen kautta. Väyliä riittää. Tervetuloa tutkimaan VaihdeNaisen kanssa!
Lähteet:
Vastaa